säätelijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäätelijä (12)
- henkilö, joka säätelee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsæːt̪eˌlijæ/
- tavutus: sää‧te‧li‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säätelijä | säätelijät |
genetiivi | säätelijän | säätelijöiden säätelijöitten (säätelijäin) |
partitiivi | säätelijää | säätelijöitä |
akkusatiivi | säätelijä; säätelijän |
säätelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säätelijässä | säätelijöissä |
elatiivi | säätelijästä | säätelijöistä |
illatiivi | säätelijään | säätelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säätelijällä | säätelijöillä |
ablatiivi | säätelijältä | säätelijöiltä |
allatiivi | säätelijälle | säätelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säätelijänä | säätelijöinä |
translatiivi | säätelijäksi | säätelijöiksi |
abessiivi | säätelijättä | säätelijöittä |
instruktiivi | – | säätelijöin |
komitatiivi | – | säätelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säätelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka säätelee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- säätelijä Kielitoimiston sanakirjassa