säätyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäätyminen (38)
- teonnimi verbistä säätyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säätyminen | säätymiset |
| genetiivi | säätymisen | säätymisten säätymisien |
| partitiivi | säätymistä | säätymisiä |
| akkusatiivi | säätyminen; säätymisen |
säätymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säätymisessä | säätymisissä |
| elatiivi | säätymisestä | säätymisistä |
| illatiivi | säätymiseen | säätymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säätymisellä | säätymisillä |
| ablatiivi | säätymiseltä | säätymisiltä |
| allatiivi | säätymiselle | säätymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säätymisenä (säätymisnä) |
säätymisinä |
| translatiivi | säätymiseksi | säätymisiksi |
| abessiivi | säätymisettä | säätymisittä |
| instruktiivi | – | säätymisin |
| komitatiivi | – | säätymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säätymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säätymis- | |