sädehtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasädehtiminen (38)
- teonnimi verbistä sädehtiä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sädehtiminen | sädehtimiset |
genetiivi | sädehtimisen | sädehtimisten sädehtimisien |
partitiivi | sädehtimistä | sädehtimisiä |
akkusatiivi | sädehtiminen; sädehtimisen |
sädehtimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sädehtimisessä | sädehtimisissä |
elatiivi | sädehtimisestä | sädehtimisistä |
illatiivi | sädehtimiseen | sädehtimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sädehtimisellä | sädehtimisillä |
ablatiivi | sädehtimiseltä | sädehtimisiltä |
allatiivi | sädehtimiselle | sädehtimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sädehtimisenä (sädehtimisnä) |
sädehtimisinä |
translatiivi | sädehtimiseksi | sädehtimisiksi |
abessiivi | sädehtimisettä | sädehtimisittä |
instruktiivi | – | sädehtimisin |
komitatiivi | – | sädehtimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sädehtimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sädehtimis- |