Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sähäkkyys (40)

  1. se, että on sähäkkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæhækːyːs/
  • tavutus: sä‧häk‧kyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähäkkyys sähäkkyydet
genetiivi sähäkkyyden sähäkkyyksien
partitiivi sähäkkyyttä sähäkkyyksiä
akkusatiivi sähäkkyys;
sähäkkyyden
sähäkkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi sähäkkyydessä sähäkkyyksissä
elatiivi sähäkkyydestä sähäkkyyksistä
illatiivi sähäkkyyteen sähäkkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähäkkyydellä sähäkkyyksillä
ablatiivi sähäkkyydeltä sähäkkyyksiltä
allatiivi sähäkkyydelle sähäkkyyksille
muut sijamuodot
essiivi sähäkkyytenä sähäkkyyksinä
translatiivi sähäkkyydeksi sähäkkyyksiksi
abessiivi sähäkkyydettä sähäkkyyksittä
instruktiivi sähäkkyyksin
komitatiivi sähäkkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sähäkkyyde-
vahva vartalo sähäkkyyte-
konsonantti-
vartalo
sähäkkyyt-

Etymologia muokkaa

sanan sähäkkä vartalosta sähäkk- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa