sähikäinen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
sähikäinen (38)
- sähisevä ja kipinöivä ilotulite
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsæhiˌkæi̯nen/
- tavutus: sä‧hi‧käi‧nen
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sähikäinen | sähikäiset |
genetiivi | sähikäisen | sähikäisten sähikäisien |
partitiivi | sähikäistä | sähikäisiä |
akkusatiivi | sähikäinen; sähikäisen |
sähikäiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sähikäisessä | sähikäisissä |
elatiivi | sähikäisestä | sähikäisistä |
illatiivi | sähikäiseen | sähikäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sähikäisellä | sähikäisillä |
ablatiivi | sähikäiseltä | sähikäisiltä |
allatiivi | sähikäiselle | sähikäisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sähikäisenä (sähikäisnä) |
sähikäisinä |
translatiivi | sähikäiseksi | sähikäisiksi |
abessiivi | sähikäisettä | sähikäisittä |
instruktiivi | – | sähikäisin |
komitatiivi | – | sähikäisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sähikäise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sähikäis- |
Aiheesta muualla muokkaa
- sähikäinen Kielitoimiston sanakirjassa