Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sählääjä (10)

  1. henkilö, jolla on tapana sählätä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæhlæːjæ/
  • tavutus: säh‧lää‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sählääjä sählääjät
genetiivi sählääjän sählääjien
(sählääjäin)
partitiivi sählääjää sählääjiä
akkusatiivi sählääjä;
sählääjän
sählääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi sählääjässä sählääjissä
elatiivi sählääjästä sählääjistä
illatiivi sählääjään sählääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sählääjällä sählääjillä
ablatiivi sählääjältä sählääjiltä
allatiivi sählääjälle sählääjille
muut sijamuodot
essiivi sählääjänä sählääjinä
translatiivi sählääjäksi sählääjiksi
abessiivi sählääjättä sählääjittä
instruktiivi sählääjin
komitatiivi sählääjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sählääjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Lähikäsitteet muokkaa
Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa