Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

säikeisyys (40)

  1. se, että on säikeinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsæi̯kei̯syːs/
  • tavutus: säi‧kei‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säikeisyys säikeisyydet
genetiivi säikeisyyden säikeisyyksien
partitiivi säikeisyyttä säikeisyyksiä
akkusatiivi säikeisyys;
säikeisyyden
säikeisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi säikeisyydessä säikeisyyksissä
elatiivi säikeisyydestä säikeisyyksistä
illatiivi säikeisyyteen säikeisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi säikeisyydellä säikeisyyksillä
ablatiivi säikeisyydeltä säikeisyyksiltä
allatiivi säikeisyydelle säikeisyyksille
muut sijamuodot
essiivi säikeisyytenä säikeisyyksinä
translatiivi säikeisyydeksi säikeisyyksiksi
abessiivi säikeisyydettä säikeisyyksittä
instruktiivi säikeisyyksin
komitatiivi säikeisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo säikeisyyde-
vahva vartalo säikeisyyte-
konsonantti-
vartalo
säikeisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan säikeinen vartalosta säikeis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa