säntäileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäntäileminen (38)
- teonnimi verbistä säntäillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | säntäileminen | säntäilemiset |
genetiivi | säntäilemisen | säntäilemisten säntäilemisien |
partitiivi | säntäilemistä | säntäilemisiä |
akkusatiivi | säntäileminen; säntäilemisen |
säntäilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | säntäilemisessä | säntäilemisissä |
elatiivi | säntäilemisestä | säntäilemisistä |
illatiivi | säntäilemiseen | säntäilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | säntäilemisellä | säntäilemisillä |
ablatiivi | säntäilemiseltä | säntäilemisiltä |
allatiivi | säntäilemiselle | säntäilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | säntäilemisenä (säntäilemisnä) |
säntäilemisinä |
translatiivi | säntäilemiseksi | säntäilemisiksi |
abessiivi | säntäilemisettä | säntäilemisittä |
instruktiivi | – | säntäilemisin |
komitatiivi | – | säntäilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | säntäilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
säntäilemis- |