Substantiivi

muokkaa

säntäily (2)

  1. säntäileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsænt̪æi̯ly/
  • tavutus: sän‧täi‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säntäily säntäilyt
genetiivi säntäilyn säntäilyjen
säntäilyiden
säntäilyitten
partitiivi säntäilyä säntäilyitä
säntäilyjä
akkusatiivi säntäily;
säntäilyn
säntäilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi säntäilyssä säntäilyissä
elatiivi säntäilystä säntäilyistä
illatiivi säntäilyyn säntäilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säntäilyllä säntäilyillä
ablatiivi säntäilyltä säntäilyiltä
allatiivi säntäilylle säntäilyille
muut sijamuodot
essiivi säntäilynä säntäilyinä
translatiivi säntäilyksi säntäilyiksi
abessiivi säntäilyttä säntäilyittä
instruktiivi säntäilyin
komitatiivi säntäilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo säntäily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa