Substantiivi

muokkaa

särähdys (39)

  1. särähtäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsæræhdys/
  • tavutus: sä‧räh‧dys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särähdys särähdykset
genetiivi särähdyksen särähdysten
särähdyksien
partitiivi särähdystä särähdyksiä
akkusatiivi särähdys;
särähdyksen
särähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi särähdyksessä särähdyksissä
elatiivi särähdyksestä särähdyksistä
illatiivi särähdykseen särähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi särähdyksellä särähdyksillä
ablatiivi särähdykseltä särähdyksiltä
allatiivi särähdykselle särähdyksille
muut sijamuodot
essiivi särähdyksenä särähdyksinä
translatiivi särähdykseksi särähdyksiksi
abessiivi särähdyksettä särähdyksittä
instruktiivi särähdyksin
komitatiivi särähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
särähdys-

Etymologia

muokkaa

verbi särähtää + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa