särjettävä

Suomi

Verbi

särjettävä

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä särkeä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	särjettävä	särjettävät
genetiivi	särjettävän	särjettävien (särjettäväin)
partitiivi	särjettävää	särjettäviä
akkusatiivi	särjettävä; särjettävän	särjettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	särjettävässä	särjettävissä
elatiivi	särjettävästä	särjettävistä
illatiivi	särjettävään	särjettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	särjettävällä	särjettävillä
ablatiivi	särjettävältä	särjettäviltä
allatiivi	särjettävälle	särjettäville
muut sijamuodot
essiivi	särjettävänä	särjettävinä
translatiivi	särjettäväksi	särjettäviksi
abessiivi	särjettävättä	särjettävittä
instruktiivi	–	särjettävin
komitatiivi	–	särjettävine