säteilevä

Suomi

Adjektiivi

säteilevä

1. säteilyä tuottava; sellainen, joka säteilee

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä säteillä

Liittyvät sanat

• säteileminen
• säteillen
• säteillä
• säteily

Verbi

säteilevä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä säteillä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	säteilevä	säteilevät
genetiivi	säteilevän	säteilevien (säteileväin)
partitiivi	säteilevää	säteileviä
akkusatiivi	säteilevä; säteilevän	säteilevät
sisäpaikallissijat
inessiivi	säteilevässä	säteilevissä
elatiivi	säteilevästä	säteilevistä
illatiivi	säteilevään	säteileviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säteilevällä	säteilevillä
ablatiivi	säteilevältä	säteileviltä
allatiivi	säteilevälle	säteileville
muut sijamuodot
essiivi	säteilevänä	säteilevinä
translatiivi	säteileväksi	säteileviksi
abessiivi	säteilevättä	säteilevittä
instruktiivi	–	säteilevin
komitatiivi	–	säteilevine