säteilijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasäteilijä (12)
- jokin, joka säteilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsæt̪ei̯ˌlijæ/
- tavutus: sä‧tei‧li‧jä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säteilijä | säteilijät |
| genetiivi | säteilijän | säteilijöiden säteilijöitten (säteilijäin) |
| partitiivi | säteilijää | säteilijöitä |
| akkusatiivi | säteilijä; säteilijän |
säteilijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säteilijässä | säteilijöissä |
| elatiivi | säteilijästä | säteilijöistä |
| illatiivi | säteilijään | säteilijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säteilijällä | säteilijöillä |
| ablatiivi | säteilijältä | säteilijöiltä |
| allatiivi | säteilijälle | säteilijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säteilijänä | säteilijöinä |
| translatiivi | säteilijäksi | säteilijöiksi |
| abessiivi | säteilijättä | säteilijöittä |
| instruktiivi | – | säteilijöin |
| komitatiivi | – | säteilijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säteilijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaverbi säteillä + johdin -(i)jä
Käännökset
muokkaa1. jokin, joka säteilee
|
Aiheesta muualla
muokkaa- säteilijä Kielitoimiston sanakirjassa