söhliminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasöhliminen (38)
- teonnimi verbistä söhliä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | söhliminen | söhlimiset |
genetiivi | söhlimisen | söhlimisten söhlimisien |
partitiivi | söhlimistä | söhlimisiä |
akkusatiivi | söhliminen; söhlimisen |
söhlimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | söhlimisessä | söhlimisissä |
elatiivi | söhlimisestä | söhlimisistä |
illatiivi | söhlimiseen | söhlimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | söhlimisellä | söhlimisillä |
ablatiivi | söhlimiseltä | söhlimisiltä |
allatiivi | söhlimiselle | söhlimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | söhlimisenä (söhlimisnä) |
söhlimisinä |
translatiivi | söhlimiseksi | söhlimisiksi |
abessiivi | söhlimisettä | söhlimisittä |
instruktiivi | – | söhlimisin |
komitatiivi | – | söhlimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | söhlimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
söhlimis- |