sörkkivä

Katso myös: sorkkiva

Suomi

Verbi

sörkkivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sörkkiä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sörkkivä	sörkkivät
genetiivi	sörkkivän	sörkkivien (sörkkiväin)
partitiivi	sörkkivää	sörkkiviä
akkusatiivi	sörkkivä; sörkkivän	sörkkivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	sörkkivässä	sörkkivissä
elatiivi	sörkkivästä	sörkkivistä
illatiivi	sörkkivään	sörkkiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sörkkivällä	sörkkivillä
ablatiivi	sörkkivältä	sörkkiviltä
allatiivi	sörkkivälle	sörkkiville
muut sijamuodot
essiivi	sörkkivänä	sörkkivinä
translatiivi	sörkkiväksi	sörkkiviksi
abessiivi	sörkkivättä	sörkkivittä
instruktiivi	–	sörkkivin
komitatiivi	–	sörkkivine