Katso myös: sörkkivä

sorkkiva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sorkkia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sorkkiva sorkkivat
genetiivi sorkkivan sorkkivien
(sorkkivain)
partitiivi sorkkivaa sorkkivia
akkusatiivi sorkkiva; sorkkivan sorkkivat
sisäpaikallissijat
inessiivi sorkkivassa sorkkivissa
elatiivi sorkkivasta sorkkivista
illatiivi sorkkivaan sorkkiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sorkkivalla sorkkivilla
ablatiivi sorkkivalta sorkkivilta
allatiivi sorkkivalle sorkkiville
muut sijamuodot
essiivi sorkkivana sorkkivina
translatiivi sorkkivaksi sorkkiviksi
abessiivi sorkkivatta sorkkivitta
instruktiivi sorkkivin
komitatiivi sorkkivine