saartanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä saartaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saartanut saartaneet
genetiivi saartaneen saartaneiden
saartaneitten
partitiivi saartanutta saartaneita
akkusatiivi saartanut; saartaneen saartaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi saartaneessa saartaneissa
elatiivi saartaneesta saartaneista
illatiivi saartaneeseen saartaneisiin
saartaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saartaneella saartaneilla
ablatiivi saartaneelta saartaneilta
allatiivi saartaneelle saartaneille
muut sijamuodot
essiivi saartaneena saartaneina
translatiivi saartaneeksi saartaneiksi
abessiivi saartaneetta saartaneitta
instruktiivi saartanein
komitatiivi saartaneine