Suomi muokkaa

 
Saaste

Substantiivi muokkaa

saaste (48)

  1. terveyttä tai luontoa vahingoittava tai yleistä viihtyvyyttä haittaava aine ympäristössä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑːst̪e/
  • tavutus: saas‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saaste saasteet
genetiivi saasteen saasteiden
saasteitten
partitiivi saastetta saasteita
akkusatiivi saaste;
saasteen
saasteet
sisäpaikallissijat
inessiivi saasteessa saasteissa
elatiivi saasteesta saasteista
illatiivi saasteeseen saasteisiin
saasteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saasteella saasteilla
ablatiivi saasteelta saasteilta
allatiivi saasteelle saasteille
muut sijamuodot
essiivi saasteena saasteina
translatiivi saasteeksi saasteiksi
abessiivi saasteetta saasteitta
instruktiivi saastein
komitatiivi saasteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saastee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saastet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ilmansaaste, kaukosaaste, lyijysaaste, melusaaste, saastealue, saastekertymä, saastekuormitus, saastelaskeuma, saasteongelma, saastepilvi, saastepäästö, säteilysaaste, teollisuussaaste, valosaaste, ydinsaaste

Aiheesta muualla muokkaa

  • saaste Kielitoimiston sanakirjassa
  • saaste Tieteen termipankissa