Saaste

Substantiivi

muokkaa

saaste (48)

  1. terveyttä tai luontoa vahingoittava tai yleistä viihtyvyyttä haittaava aine ympäristössä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑːst̪e/
  • tavutus: saas‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saaste saasteet
genetiivi saasteen saasteiden
saasteitten
partitiivi saastetta saasteita
akkusatiivi saaste;
saasteen
saasteet
sisäpaikallissijat
inessiivi saasteessa saasteissa
elatiivi saasteesta saasteista
illatiivi saasteeseen saasteisiin
saasteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saasteella saasteilla
ablatiivi saasteelta saasteilta
allatiivi saasteelle saasteille
muut sijamuodot
essiivi saasteena saasteina
translatiivi saasteeksi saasteiksi
abessiivi saasteetta saasteitta
instruktiivi saastein
komitatiivi saasteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saastee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
saastet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ilmansaaste, kaukosaaste, lyijysaaste, melusaaste, saastealue, saastekertymä, saastekuormitus, saastelaskeuma, saasteongelma, saastepilvi, saastepäästö, säteilysaaste, teollisuussaaste, valosaaste, ydinsaaste

Aiheesta muualla

muokkaa
  • saaste Kielitoimiston sanakirjassa
  • saaste Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 937, 965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa