Katso myös: sabrá

Substantiivi

muokkaa

sabra (9)[1]

  1. Israelissa syntynyt juutalainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑbrɑ/
  • tavutus: sab‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sabra sabrat
genetiivi sabran sabrojen
(sabrain)
partitiivi sabraa sabroja
akkusatiivi sabra;
sabran
sabrat
sisäpaikallissijat
inessiivi sabrassa sabroissa
elatiivi sabrasta sabroista
illatiivi sabraan sabroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sabralla sabroilla
ablatiivi sabralta sabroilta
allatiivi sabralle sabroille
muut sijamuodot
essiivi sabrana sabroina
translatiivi sabraksi sabroiksi
abessiivi sabratta sabroitta
instruktiivi sabroin
komitatiivi sabroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sabra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sabra Kielitoimiston sanakirjassa
  • sabra Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroaatti

muokkaa

sabra

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan aoristi verbistä sabrati
  2. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan aoristi verbistä sabrati

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9