Substantiivi

muokkaa

saju (1)[1]

  1. (arkikieltä) tee

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑju/
  • tavutus: sa‧ju

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saju sajut
genetiivi sajun sajujen
partitiivi sajua sajuja
akkusatiivi saju;
sajun
sajut
sisäpaikallissijat
inessiivi sajussa sajuissa
elatiivi sajusta sajuista
illatiivi sajuun sajuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sajulla sajuilla
ablatiivi sajulta sajuilta
allatiivi sajulle sajuille
muut sijamuodot
essiivi sajuna sajuina
translatiivi sajuksi sajuiksi
abessiivi sajutta sajuitta
instruktiivi sajuin
komitatiivi sajuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saju-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • venäjän чай [tšaj], ’tee’

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • saju Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

saju

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sadu

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1