saju
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) tee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑju/
- tavutus: sa‧ju
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saju | sajut |
genetiivi | sajun | sajujen |
partitiivi | sajua | sajuja |
akkusatiivi | saju; sajun |
sajut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sajussa | sajuissa |
elatiivi | sajusta | sajuista |
illatiivi | sajuun | sajuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sajulla | sajuilla |
ablatiivi | sajulta | sajuilta |
allatiivi | sajulle | sajuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sajuna | sajuina |
translatiivi | sajuksi | sajuiksi |
abessiivi | sajutta | sajuitta |
instruktiivi | – | sajuin |
komitatiivi | – | sajuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | saju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- venäjän чай [tšaj], ’tee’
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- saju Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaasaju
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sadu
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1