Katso myös: Saku, šaku

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

saku (1)

  1. (halventava, slangia) saksalainen

Substantiivi muokkaa

saku (1)

  1. Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Karibia saarilla elävän sakujen suvun (Penelope) ja eräiden muiden sukujen lintuja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑku/
  • tavutus: sa‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saku sakut
genetiivi sakun sakujen
partitiivi sakua sakuja
akkusatiivi saku;
sakun
sakut
sisäpaikallissijat
inessiivi sakussa sakuissa
elatiivi sakusta sakuista
illatiivi sakuun sakuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sakulla sakuilla
ablatiivi sakulta sakuilta
allatiivi sakulle sakuille
muut sijamuodot
essiivi sakuna sakuina
translatiivi sakuksi sakuiksi
abessiivi sakutta sakuitta
instruktiivi sakuin
komitatiivi sakuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Todennäköisesti sellaisten englanniksi äännettyjen lajinimien alkuosasta kuin jacquacu (amazoniansaku), jacucaga (valkokulmasaku) ja jacutinga (mustaotsasaku). Nimistökomitean luoma sana (1992).[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

amazoniansaku, andiensaku, helttasaku, isosaku, kolumbiansaku, mustaotsasaku, mustasaku, partasaku, perunsaku, punakurkkusaku, punanaamiosaku, ruostesaku, ruskovatsasaku, sarvisaku, sinikurkkusaku, sirppisiipisaku, trinidadinsaku, tummajalkasaku, valkokulmasaku, valkotöyhtösaku, viherselkäsaku, viidakkosaku, vuorisaku, ylänkösaku

Aiheesta muualla muokkaa

  • saku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 254–255