Katso myös: Saku, šaku

Substantiivi

muokkaa

saku (1)

  1. (halventava, slangia) saksalainen

Substantiivi

muokkaa

saku (1)

  1. Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Karibia saarilla elävän sakujen suvun (Penelope) ja eräiden muiden sukujen lintuja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑku/
  • tavutus: sa‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saku sakut
genetiivi sakun sakujen
partitiivi sakua sakuja
akkusatiivi saku;
sakun
sakut
sisäpaikallissijat
inessiivi sakussa sakuissa
elatiivi sakusta sakuista
illatiivi sakuun sakuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sakulla sakuilla
ablatiivi sakulta sakuilta
allatiivi sakulle sakuille
muut sijamuodot
essiivi sakuna sakuina
translatiivi sakuksi sakuiksi
abessiivi sakutta sakuitta
instruktiivi sakuin
komitatiivi sakuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Todennäköisesti sellaisten englanniksi äännettyjen lajinimien alkuosasta kuin jacquacu (amazoniansaku), jacucaga (valkokulmasaku) ja jacutinga (mustaotsasaku). Nimistökomitean luoma sana (1992).[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

amazoniansaku, andiensaku, helttasaku, isosaku, kolumbiansaku, mustaotsasaku, mustasaku, partasaku, perunsaku, punakurkkusaku, punanaamiosaku, ruostesaku, ruskovatsasaku, sarvisaku, sinikurkkusaku, sirppisiipisaku, trinidadinsaku, tummajalkasaku, valkokulmasaku, valkotöyhtösaku, viherselkäsaku, viidakkosaku, vuorisaku, ylänkösaku

Aiheesta muualla

muokkaa
  • saku Kielitoimiston sanakirjassa
  • saku Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 254–255. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.