Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

salailu (2)

  1. salaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑlɑi̯lu/
  • tavutus: sa‧lai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi salailu salailut
genetiivi salailun salailujen
salailuiden
salailuitten
partitiivi salailua salailuita
salailuja
akkusatiivi salailu;
salailun
salailut
sisäpaikallissijat
inessiivi salailussa salailuissa
elatiivi salailusta salailuista
illatiivi salailuun salailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi salailulla salailuilla
ablatiivi salailulta salailuilta
allatiivi salailulle salailuille
muut sijamuodot
essiivi salailuna salailuina
translatiivi salailuksi salailuiksi
abessiivi salailutta salailuitta
instruktiivi salailuin
komitatiivi salailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo salailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • salailu Kielitoimiston sanakirjassa