salakuunteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasalakuunteleminen (38)
- teonnimi verbistä salakuunnella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | salakuunteleminen | salakuuntelemiset |
genetiivi | salakuuntelemisen | salakuuntelemisten salakuuntelemisien |
partitiivi | salakuuntelemista | salakuuntelemisia |
akkusatiivi | salakuunteleminen; salakuuntelemisen |
salakuuntelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | salakuuntelemisessa | salakuuntelemisissa |
elatiivi | salakuuntelemisesta | salakuuntelemisista |
illatiivi | salakuuntelemiseen | salakuuntelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | salakuuntelemisella | salakuuntelemisilla |
ablatiivi | salakuuntelemiselta | salakuuntelemisilta |
allatiivi | salakuuntelemiselle | salakuuntelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | salakuuntelemisena (salakuuntelemisna) |
salakuuntelemisina |
translatiivi | salakuuntelemiseksi | salakuuntelemisiksi |
abessiivi | salakuuntelemisetta | salakuuntelemisitta |
instruktiivi | – | salakuuntelemisin |
komitatiivi | – | salakuuntelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | salakuuntelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
salakuuntelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi salakuunnella + johdin -minen