salliminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasalliminen (38)
- teonnimi verbistä sallia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | salliminen | sallimiset |
| genetiivi | sallimisen | sallimisten sallimisien |
| partitiivi | sallimista | sallimisia |
| akkusatiivi | salliminen; sallimisen |
sallimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sallimisessa | sallimisissa |
| elatiivi | sallimisesta | sallimisista |
| illatiivi | sallimiseen | sallimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sallimisella | sallimisilla |
| ablatiivi | sallimiselta | sallimisilta |
| allatiivi | sallimiselle | sallimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sallimisena (sallimisna) |
sallimisina |
| translatiivi | sallimiseksi | sallimisiksi |
| abessiivi | sallimisetta | sallimisitta |
| instruktiivi | – | sallimisin |
| komitatiivi | – | sallimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sallimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sallimis- | |