samanaikaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasamanaikaisuus (40)
- se, että on samanaikainen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | samanaikaisuus | samanaikaisuudet |
genetiivi | samanaikaisuuden | samanaikaisuuksien |
partitiivi | samanaikaisuutta | samanaikaisuuksia |
akkusatiivi | samanaikaisuus; samanaikaisuuden |
samanaikaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | samanaikaisuudessa | samanaikaisuuksissa |
elatiivi | samanaikaisuudesta | samanaikaisuuksista |
illatiivi | samanaikaisuuteen | samanaikaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | samanaikaisuudella | samanaikaisuuksilla |
ablatiivi | samanaikaisuudelta | samanaikaisuuksilta |
allatiivi | samanaikaisuudelle | samanaikaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | samanaikaisuutena | samanaikaisuuksina |
translatiivi | samanaikaisuudeksi | samanaikaisuuksiksi |
abessiivi | samanaikaisuudetta | samanaikaisuuksitta |
instruktiivi | – | samanaikaisuuksin |
komitatiivi | – | samanaikaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | samanaikaisuude- | |
vahva vartalo | samanaikaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
samanaikaisuut- |
Etymologia
muokkaa- sanan samanaikainen vartalosta samanaikais- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on samanaikainen
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- samanaikaisuus Kielitoimiston sanakirjassa