sammalikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- sammalta kasvava alue
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑmːɑˌlikːo/
- tavutus: sam‧ma‧lik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sammalikko | sammalikot |
genetiivi | sammalikon | sammalikoiden sammalikoitten sammalikkojen |
partitiivi | sammalikkoa | sammalikkoja sammalikoita |
akkusatiivi | sammalikko; sammalikon |
sammalikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sammalikossa | sammalikoissa |
elatiivi | sammalikosta | sammalikoista |
illatiivi | sammalikkoon | sammalikkoihin sammalikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sammalikolla | sammalikoilla |
ablatiivi | sammalikolta | sammalikoilta |
allatiivi | sammalikolle | sammalikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sammalikkona | sammalikkoina sammalikoina |
translatiivi | sammalikoksi | sammalikoiksi |
abessiivi | sammalikotta | sammalikoitta |
instruktiivi | – | sammalikoin |
komitatiivi | – | sammalikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sammaliko- | |
vahva vartalo | sammalikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
muokkaa- sammalikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A