sammaloituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasammaloituminen (38)
- teonnimi verbistä sammaloitua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sammaloituminen | sammaloitumiset |
genetiivi | sammaloitumisen | sammaloitumisten sammaloitumisien |
partitiivi | sammaloitumista | sammaloitumisia |
akkusatiivi | sammaloituminen; sammaloitumisen |
sammaloitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sammaloitumisessa | sammaloitumisissa |
elatiivi | sammaloitumisesta | sammaloitumisista |
illatiivi | sammaloitumiseen | sammaloitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sammaloitumisella | sammaloitumisilla |
ablatiivi | sammaloitumiselta | sammaloitumisilta |
allatiivi | sammaloitumiselle | sammaloitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sammaloitumisena (sammaloitumisna) |
sammaloitumisina |
translatiivi | sammaloitumiseksi | sammaloitumisiksi |
abessiivi | sammaloitumisetta | sammaloitumisitta |
instruktiivi | – | sammaloitumisin |
komitatiivi | – | sammaloitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sammaloitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sammaloitumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi sammaloitua + johdin -minen