samoilija

Suomi

Substantiivi

samoilija (12)

henkilö, joka samoilee

Ääntäminen

IPA: /ˈsɑmoi̯ˌlijɑ/
tavutus: sa‧moi‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	samoilija	samoilijat
genetiivi	samoilijan	samoilijoiden samoilijoitten (samoilijain)
partitiivi	samoilijaa	samoilijoita
akkusatiivi	samoilija; samoilijan	samoilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	samoilijassa	samoilijoissa
elatiivi	samoilijasta	samoilijoista
illatiivi	samoilijaan	samoilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	samoilijalla	samoilijoilla
ablatiivi	samoilijalta	samoilijoilta
allatiivi	samoilijalle	samoilijoille
muut sijamuodot
essiivi	samoilijana	samoilijoina
translatiivi	samoilijaksi	samoilijoiksi
abessiivi	samoilijatta	samoilijoitta
instruktiivi	–	samoilijoin
komitatiivi	–	samoilijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	samoilija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka samoilee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

samoilija Kielitoimiston sanakirjassa