samoilu

Suomi

Substantiivi

samoilu (2)

samoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsɑmoi̯lu/
tavutus: sa‧moi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	samoilu	samoilut
genetiivi	samoilun	samoilujen samoiluiden samoiluitten
partitiivi	samoilua	samoiluita samoiluja
akkusatiivi	samoilu; samoilun	samoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	samoilussa	samoiluissa
elatiivi	samoilusta	samoiluista
illatiivi	samoiluun	samoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	samoilulla	samoiluilla
ablatiivi	samoilulta	samoiluilta
allatiivi	samoilulle	samoiluille
muut sijamuodot
essiivi	samoiluna	samoiluina
translatiivi	samoiluksi	samoiluiksi
abessiivi	samoilutta	samoiluitta
instruktiivi	–	samoiluin
komitatiivi	–	samoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	samoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi samoilla (vokaalivartalo samoil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. samoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

samoilu Kielitoimiston sanakirjassa