sanallistaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasanallistaminen (38)
- teonnimi verbistä sanallistaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanallistaminen | sanallistamiset |
| genetiivi | sanallistamisen | sanallistamisten sanallistamisien |
| partitiivi | sanallistamista | sanallistamisia |
| akkusatiivi | sanallistaminen; sanallistamisen |
sanallistamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanallistamisessa | sanallistamisissa |
| elatiivi | sanallistamisesta | sanallistamisista |
| illatiivi | sanallistamiseen | sanallistamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanallistamisella | sanallistamisilla |
| ablatiivi | sanallistamiselta | sanallistamisilta |
| allatiivi | sanallistamiselle | sanallistamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanallistamisena (sanallistamisna) |
sanallistamisina |
| translatiivi | sanallistamiseksi | sanallistamisiksi |
| abessiivi | sanallistamisetta | sanallistamisitta |
| instruktiivi | – | sanallistamisin |
| komitatiivi | – | sanallistamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sanallistamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sanallistamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi sanallistaa + johdin -minen