sanattomuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasanattomuus (40)
- se, että on sanaton
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑnɑt̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: sa‧nat‧to‧muus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sanattomuus | sanattomuudet |
genetiivi | sanattomuuden | sanattomuuksien |
partitiivi | sanattomuutta | sanattomuuksia |
akkusatiivi | sanattomuus; sanattomuuden |
sanattomuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sanattomuudessa | sanattomuuksissa |
elatiivi | sanattomuudesta | sanattomuuksista |
illatiivi | sanattomuuteen | sanattomuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sanattomuudella | sanattomuuksilla |
ablatiivi | sanattomuudelta | sanattomuuksilta |
allatiivi | sanattomuudelle | sanattomuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sanattomuutena | sanattomuuksina |
translatiivi | sanattomuudeksi | sanattomuuksiksi |
abessiivi | sanattomuudetta | sanattomuuksitta |
instruktiivi | – | sanattomuuksin |
komitatiivi | – | sanattomuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | sanattomuude- | |
vahva vartalo | sanattomuute- | |
konsonantti- vartalo |
sanattomuut- |
Etymologia
muokkaasanan sanaton vartalosta sanattom- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla
muokkaa- sanattomuus Kielitoimiston sanakirjassa