sanoja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
sanoja (10)
- henkilö, joka sanoo jotakin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsɑnojɑ/
- tavutus: sa‧no‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanoja | sanojat |
| genetiivi | sanojan | sanojien (sanojain) |
| partitiivi | sanojaa | sanojia |
| akkusatiivi | sanoja; sanojan |
sanojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sanojassa | sanojissa |
| elatiivi | sanojasta | sanojista |
| illatiivi | sanojaan | sanojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sanojalla | sanojilla |
| ablatiivi | sanojalta | sanojilta |
| allatiivi | sanojalle | sanojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sanojana | sanojina |
| translatiivi | sanojaksi | sanojiksi |
| abessiivi | sanojatta | sanojitta |
| instruktiivi | – | sanojin |
| komitatiivi | – | sanojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sanoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Substantiivi muokkaa
sanoja
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta sana
Aiheesta muualla muokkaa
- sanoja Kielitoimiston sanakirjassa