sauma
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (tekstiili) hyötyommel, jolla ommeltavat kappaleet liitetään
- (rakennustekniikka) liitoskohta muurauksessa tiilten tai laatoituksessa laattojen välissä
- (puhekieltä, kuvaannollisesti) mahdollisuus
- Joillakin startup-yrityksillä on hyvät saumat globaaliinkin menestykseen.
- Sulla ei ole mitään saumaa tuon suhteen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsɑu̯mɑ/
- tavutus: sau‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sauma | saumat |
| genetiivi | sauman | saumojen (saumain) |
| partitiivi | saumaa | saumoja |
| akkusatiivi | sauma; sauman |
saumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | saumassa | saumoissa |
| elatiivi | saumasta | saumoista |
| illatiivi | saumaan | saumoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saumalla | saumoilla |
| ablatiivi | saumalta | saumoilta |
| allatiivi | saumalle | saumoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | saumana | saumoina |
| translatiivi | saumaksi | saumoiksi |
| abessiivi | saumatta | saumoitta |
| instruktiivi | – | saumoin |
| komitatiivi | – | saumoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sauma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: saumallinen, saumaton
- substantiivit: saumuri
- verbit: saumata, saumoittaa
Yhdyssanat muokkaa
edestakaissauma, hakasauma, hitsaussauma, juotossauma, katesauma, koristesauma, laakasauma, laskossauma, liikkumasauma, liikuntasauma, liitossauma, limisauma, niittisauma, piilosauma, pystysauma, saumakohta, saumalaasti, saumalista, saumanvara, saumasukka, saumavara, sisäsauma, sivusauma, sukansauma, takasauma, vaakasauma, viistosauma, vyötärösauma
Idiomit muokkaa
- ratketa saumoistaan, reagoida voimakkaan tunteellisesti
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.