Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

savutus (39)

  1. savuttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑʋut̪us/
  • tavutus: sa‧vu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi savutus savutukset
genetiivi savutuksen savutusten
savutuksien
partitiivi savutusta savutuksia
akkusatiivi savutus;
savutuksen
savutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi savutuksessa savutuksissa
elatiivi savutuksesta savutuksista
illatiivi savutukseen savutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi savutuksella savutuksilla
ablatiivi savutukselta savutuksilta
allatiivi savutukselle savutuksille
muut sijamuodot
essiivi savutuksena savutuksina
translatiivi savutukseksi savutuksiksi
abessiivi savutuksetta savutuksitta
instruktiivi savutuksin
komitatiivi savutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo savutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
savutus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä savuttaa (savut- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • savutus Kielitoimiston sanakirjassa