Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sedatiivi (5)[1]

  1. (farmakologia) rauhoite, rauhoituslääke; aine jolla on rauhoittava ja unettava vaikutus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsedɑˌt̪iːʋi/
  • tavutus: se‧da‧tii‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sedatiivi sedatiivit
genetiivi sedatiivin sedatiivien
(sedatiivein)
partitiivi sedatiivia sedatiiveja
akkusatiivi sedatiivi;
sedatiivin
sedatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi sedatiivissa sedatiiveissa
elatiivi sedatiivista sedatiiveista
illatiivi sedatiiviin sedatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sedatiivilla sedatiiveilla
ablatiivi sedatiivilta sedatiiveilta
allatiivi sedatiiville sedatiiveille
muut sijamuodot
essiivi sedatiivina sedatiiveina
translatiivi sedatiiviksi sedatiiveiksi
abessiivi sedatiivitta sedatiiveitta
instruktiivi sedatiivein
komitatiivi sedatiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sedatiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5