seifertiitti

Suomi

Substantiivi

seifertiitti (5-C) (ei monikkoa)

1. eräs erittäin tiheä piidioksidin muoto, jota on löytynyt meteoriiteista

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	seifertiitti	–
genetiivi	seifertiitin	–
partitiivi	seifertiittiä	–
akkusatiivi	seifertiitti; seifertiitin	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	seifertiitissä	–
elatiivi	seifertiitistä	–
illatiivi	seifertiittiin	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	seifertiitillä	–
ablatiivi	seifertiitiltä	–
allatiivi	seifertiitille	–
muut sijamuodot
essiivi	seifertiittinä	–
translatiivi	seifertiitiksi	–
abessiivi	seifertiitittä	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	seifertiitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	seifertiiti-
vahva vartalo	seifertiitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

saksalaisen mineralogin Friedrich Seifertin (1941–) mukaan

Käännökset

1. eräs piidioksidin muoto

englanti: seifertite italia: seifertite f.

ranska: seifertite f.