Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seisauttaja (10)

  1. jokin, joka seisauttaa jotakin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisauttaja seisauttajat
genetiivi seisauttajan seisauttajien
(seisauttajain)
partitiivi seisauttajaa seisauttajia
akkusatiivi seisauttaja;
seisauttajan
seisauttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi seisauttajassa seisauttajissa
elatiivi seisauttajasta seisauttajista
illatiivi seisauttajaan seisauttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisauttajalla seisauttajilla
ablatiivi seisauttajalta seisauttajilta
allatiivi seisauttajalle seisauttajille
muut sijamuodot
essiivi seisauttajana seisauttajina
translatiivi seisauttajaksi seisauttajiksi
abessiivi seisauttajatta seisauttajitta
instruktiivi seisauttajin
komitatiivi seisauttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisauttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa