seisauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseisauttaminen (38)
- teonnimi verbistä seisauttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisauttaminen | seisauttamiset |
| genetiivi | seisauttamisen | seisauttamisten seisauttamisien |
| partitiivi | seisauttamista | seisauttamisia |
| akkusatiivi | seisauttaminen; seisauttamisen |
seisauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisauttamisessa | seisauttamisissa |
| elatiivi | seisauttamisesta | seisauttamisista |
| illatiivi | seisauttamiseen | seisauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisauttamisella | seisauttamisilla |
| ablatiivi | seisauttamiselta | seisauttamisilta |
| allatiivi | seisauttamiselle | seisauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisauttamisena (seisauttamisna) |
seisauttamisina |
| translatiivi | seisauttamiseksi | seisauttamisiksi |
| abessiivi | seisauttamisetta | seisauttamisitta |
| instruktiivi | – | seisauttamisin |
| komitatiivi | – | seisauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seisauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seisauttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi seisauttaa + johdin -minen