Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seitti (5-C)

  1. hyönteisten, erityisesti hämähäkkien kutoma hienosäikeinen pyydysverkko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsei̯t̪ːi/, [ˈse̞it̪ːi]
  • tavutus: seit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seitti seitit
genetiivi seitin seittien
(seittein)
partitiivi seittiä seittejä
akkusatiivi seitti;
seitin
seitit
sisäpaikallissijat
inessiivi seitissä seiteissä
elatiivi seitistä seiteistä
illatiivi seittiin seitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seitillä seiteillä
ablatiivi seitiltä seiteiltä
allatiivi seitille seiteille
muut sijamuodot
essiivi seittinä seitteinä
translatiivi seitiksi seiteiksi
abessiivi seitittä seiteittä
instruktiivi seitein
komitatiivi seitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo seiti-
vahva vartalo seitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hämähäkinseitti, lukinseitti

Aiheesta muualla muokkaa

  • seitti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.