Substantiivi

muokkaa

sekaisuus (40)

  1. se, että on sekainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsekɑi̯suːs/
  • tavutus: se‧kai‧suus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekaisuus sekaisuudet
genetiivi sekaisuuden sekaisuuksien
partitiivi sekaisuutta sekaisuuksia
akkusatiivi sekaisuus;
sekaisuuden
sekaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sekaisuudessa sekaisuuksissa
elatiivi sekaisuudesta sekaisuuksista
illatiivi sekaisuuteen sekaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekaisuudella sekaisuuksilla
ablatiivi sekaisuudelta sekaisuuksilta
allatiivi sekaisuudelle sekaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi sekaisuutena sekaisuuksina
translatiivi sekaisuudeksi sekaisuuksiksi
abessiivi sekaisuudetta sekaisuuksitta
instruktiivi sekaisuuksin
komitatiivi sekaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sekaisuude-
vahva vartalo sekaisuute-
konsonantti-
vartalo
sekaisuut-

Etymologia

muokkaa

sanan sekainen vartalosta sekais- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa