Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sekavuus (40)

  1. se, että on sekava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsekɑʋuːs/
  • tavutus: se‧ka‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekavuus sekavuudet
genetiivi sekavuuden sekavuuksien
partitiivi sekavuutta sekavuuksia
akkusatiivi sekavuus;
sekavuuden
sekavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sekavuudessa sekavuuksissa
elatiivi sekavuudesta sekavuuksista
illatiivi sekavuuteen sekavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekavuudella sekavuuksilla
ablatiivi sekavuudelta sekavuuksilta
allatiivi sekavuudelle sekavuuksille
muut sijamuodot
essiivi sekavuutena sekavuuksina
translatiivi sekavuudeksi sekavuuksiksi
abessiivi sekavuudetta sekavuuksitta
instruktiivi sekavuuksin
komitatiivi sekavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sekavuude-
vahva vartalo sekavuute-
konsonantti-
vartalo
sekavuut-

Etymologia muokkaa

sanan sekava vartalosta sekav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

sekavuustila

Aiheesta muualla muokkaa