sekoilu

Suomi

Substantiivi

sekoilu (2)

sekoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsekoi̯lu/
tavutus: se‧koi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sekoilu	sekoilut
genetiivi	sekoilun	sekoilujen sekoiluiden sekoiluitten
partitiivi	sekoilua	sekoiluita sekoiluja
akkusatiivi	sekoilu; sekoilun	sekoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sekoilussa	sekoiluissa
elatiivi	sekoilusta	sekoiluista
illatiivi	sekoiluun	sekoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sekoilulla	sekoiluilla
ablatiivi	sekoilulta	sekoiluilta
allatiivi	sekoilulle	sekoiluille
muut sijamuodot
essiivi	sekoiluna	sekoiluina
translatiivi	sekoiluksi	sekoiluiksi
abessiivi	sekoilutta	sekoiluitta
instruktiivi	–	sekoiluin
komitatiivi	–	sekoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sekoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi sekoilla (vokaalivartalo sekoil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. sekoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

sekoilu Kielitoimiston sanakirjassa