Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sekoitus (39)

  1. sekoittaminen; sen tulos
    juomasekoitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsekoi̯t̪us/
  • tavutus: se‧koi‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekoitus sekoitukset
genetiivi sekoituksen sekoitusten
sekoituksien
partitiivi sekoitusta sekoituksia
akkusatiivi sekoitus;
sekoituksen
sekoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sekoituksessa sekoituksissa
elatiivi sekoituksesta sekoituksista
illatiivi sekoitukseen sekoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekoituksella sekoituksilla
ablatiivi sekoitukselta sekoituksilta
allatiivi sekoitukselle sekoituksille
muut sijamuodot
essiivi sekoituksena sekoituksina
translatiivi sekoitukseksi sekoituksiksi
abessiivi sekoituksetta sekoituksitta
instruktiivi sekoituksin
komitatiivi sekoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sekoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sekoitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä sekoittaa (sekoit- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kahvisekoitus, maustesekoitus, rehusekoitus, ruoka-ainesekoitus, sekoitushana, sekoitussuhde, teesekoitus, värisekoitus

Aiheesta muualla muokkaa