sekulaari
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
sekulaari (5) (komparatiivi sekulaarimpi, superlatiivi sekulaarein) (taivutus [luo])
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsekuˌlɑːri/
- tavutus: se‧ku‧laa‧ri
Käännökset muokkaa
1. sekulaarinen, maallinen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- sekulaari Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
sekulaari (5)
- (uskonto) hengelliseen sääntökuntaan kuulumaton opettaja keskiajan yliopistossa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sekulaari | sekulaarit |
| genetiivi | sekulaarin | sekulaarien (sekulaarein) |
| partitiivi | sekulaaria | sekulaareja |
| akkusatiivi | sekulaari; sekulaarin |
sekulaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sekulaarissa | sekulaareissa |
| elatiivi | sekulaarista | sekulaareista |
| illatiivi | sekulaariin | sekulaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sekulaarilla | sekulaareilla |
| ablatiivi | sekulaarilta | sekulaareilta |
| allatiivi | sekulaarille | sekulaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sekulaarina | sekulaareina |
| translatiivi | sekulaariksi | sekulaareiksi |
| abessiivi | sekulaaritta | sekulaareitta |
| instruktiivi | – | sekulaarein |
| komitatiivi | – | sekulaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sekulaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. hengelliseen sääntökuntaan kuulumaton opettaja keskiajan yliopistossa
|