Substantiivi

muokkaa

selailu (2)

  1. selaileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈselɑi̯lu/
  • tavutus: se‧lai‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selailu selailut
genetiivi selailun selailujen
selailuiden
selailuitten
partitiivi selailua selailuita
selailuja
akkusatiivi selailu;
selailun
selailut
sisäpaikallissijat
inessiivi selailussa selailuissa
elatiivi selailusta selailuista
illatiivi selailuun selailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selailulla selailuilla
ablatiivi selailulta selailuilta
allatiivi selailulle selailuille
muut sijamuodot
essiivi selailuna selailuina
translatiivi selailuksi selailuiksi
abessiivi selailutta selailuitta
instruktiivi selailuin
komitatiivi selailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi selailla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

selailukalvo, selailukuva

Aiheesta muualla

muokkaa
  • selailu Kielitoimiston sanakirjassa