SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

selite (48-C)[1]

  1. tarkentava tieto, lyhyt selitys

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈselit̪eˣ/
  • tavutus: se‧li‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selite selitteet
genetiivi selitteen selitteiden
selitteitten
partitiivi selitettä selitteitä
akkusatiivi selite;
selitteen
selitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi selitteessä selitteissä
elatiivi selitteestä selitteistä
illatiivi selitteeseen selitteisiin
selitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selitteellä selitteillä
ablatiivi selitteeltä selitteiltä
allatiivi selitteelle selitteille
muut sijamuodot
essiivi selitteenä selitteinä
translatiivi selitteeksi selitteiksi
abessiivi selitteettä selitteittä
instruktiivi selittein
komitatiivi selitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
selitet-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • selite Kielitoimiston sanakirjassa
  • selite Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C