selittäjä

Suomi

Substantiivi

selittäjä (10)

se, joka tai mikä selittää

Ääntäminen

IPA: /ˈselit̪ˌt̪æjæ/
tavutus: se‧lit‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selittäjä	selittäjät
genetiivi	selittäjän	selittäjien (selittäjäin)
partitiivi	selittäjää	selittäjiä
akkusatiivi	selittäjä; selittäjän	selittäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	selittäjässä	selittäjissä
elatiivi	selittäjästä	selittäjistä
illatiivi	selittäjään	selittäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selittäjällä	selittäjillä
ablatiivi	selittäjältä	selittäjiltä
allatiivi	selittäjälle	selittäjille
muut sijamuodot
essiivi	selittäjänä	selittäjinä
translatiivi	selittäjäksi	selittäjiksi
abessiivi	selittäjättä	selittäjittä
instruktiivi	–	selittäjin
komitatiivi	–	selittäjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	selittäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

selitettävä

Aiheesta muualla

selittäjä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=selittäjä&oldid=4182737”