selittely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselittely (2)
- se, että selitellään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈselit̪ˌt̪ely/
- tavutus: se‧lit‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selittely | selittelyt |
| genetiivi | selittelyn | selittelyjen selittelyiden selittelyitten |
| partitiivi | selittelyä | selittelyitä selittelyjä |
| akkusatiivi | selittely; selittelyn |
selittelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selittelyssä | selittelyissä |
| elatiivi | selittelystä | selittelyistä |
| illatiivi | selittelyyn | selittelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selittelyllä | selittelyillä |
| ablatiivi | selittelyltä | selittelyiltä |
| allatiivi | selittelylle | selittelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selittelynä | selittelyinä |
| translatiivi | selittelyksi | selittelyiksi |
| abessiivi | selittelyttä | selittelyittä |
| instruktiivi | – | selittelyin |
| komitatiivi | – | selittelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selittely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- selittely Kielitoimiston sanakirjassa