selja
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselja (9)
- mikä tahansa seljojen sukuun (Sambucus) kuuluva tesmayrttikasvien laji tai sellaisen yksilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈseljɑ/
- tavutus: sel‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selja | seljat |
| genetiivi | seljan | seljojen (seljain) |
| partitiivi | seljaa | seljoja |
| akkusatiivi | selja; seljan |
seljat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seljassa | seljoissa |
| elatiivi | seljasta | seljoista |
| illatiivi | seljaan | seljoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seljalla | seljoilla |
| ablatiivi | seljalta | seljoilta |
| allatiivi | seljalle | seljoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seljana | seljoina |
| translatiivi | seljaksi | seljoiksi |
| abessiivi | seljatta | seljoitta |
| instruktiivi | – | seljoin |
| komitatiivi | – | seljoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- selja Kielitoimiston sanakirjassa