selkeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaselkeneminen (38)
- teonnimi verbistä seljetä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | selkeneminen | selkenemiset |
genetiivi | selkenemisen | selkenemisten selkenemisien |
partitiivi | selkenemistä | selkenemisiä |
akkusatiivi | selkeneminen; selkenemisen |
selkenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | selkenemisessä | selkenemisissä |
elatiivi | selkenemisestä | selkenemisistä |
illatiivi | selkenemiseen | selkenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | selkenemisellä | selkenemisillä |
ablatiivi | selkenemiseltä | selkenemisiltä |
allatiivi | selkenemiselle | selkenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | selkenemisenä (selkenemisnä) |
selkenemisinä |
translatiivi | selkenemiseksi | selkenemisiksi |
abessiivi | selkenemisettä | selkenemisittä |
instruktiivi | – | selkenemisin |
komitatiivi | – | selkenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | selkenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
selkenemis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- selkeneminen Tieteen termipankissa